Sunnuntain vakio-ohjelma

Joka ikinen sunnuntai ennen työviikkoa aloitan aamuni tekemällä evässalaatin. Olen tykästynyt makaronisalaattiin. Se on helppo eväs, koska sen voi syödä kylmänä omassa luokassa tarvitsematta mennä lämmittämään ruokaa. 

Teen makaronisalaattipohjan kahteen isoon kulhoon jääkaappiin. Salaattiin tulee omenaa, kurkkua, rypäleitä, pakastemaissia tai puutarhurin sekoitusta, paprikaa. Välillä jotain muutakin. Aamuisin siirrän sopivan annoksen isommasta kulhosta pienempään kulhoon, lisään päälle purkillisen vähäsuolaista tonnikalaa ja keitetyn kananmunan. Joskus myös kourallisen pikkutomaatteja.

Koska syön päivällä vain salaattia, tarvitsen illalla kunnon ruokaa, joka on mielellään lämmintä. Pitää muistaa, että minähän en syö useimmiten leipää kuin kerran viikossa tai kahdessa, kun olen viitsinyt paistaa sitä. Eli en syö iltapalaa. Pelkät hedelmät eivät pidä nälkää. Puuroa syön aamuisin, sitä en halua iltaisin.

Usein valmistan sunnuntaina myös jotakin, mitä voin syödä useampana arki-iltana peräkkäin. Viime viikolla söin itse tehtyjä leivitettyjä kananuggetteja ja kermaperunoita. Ensi viikoksi tein kanapaprikapiirakkaa.

Meillä on niin pieni keittiö, ettei samaan aikaan mahdu valmistamaan montaa sorttia arki-iltaisin. On kätevämpää, että teen omat ruokani valmiiksi jo sunnuntaina.

Ärsyttää, kun sunnuntait menevät aina ruuanlaittoon.  

Uudenvuoden perunasalaatti ja rapea possu

Vuoden viimeinen päivä. Jouluruuista ei mitään sanottavaa, koska joulu meni lähinnä nälkäisenä murjottaessa. En keksinyt mitään hyvää syötävää itselleni joulunpyhiksi, joten tein kanapaprikapiirakan ja söin sitä kärttyisänä. Oikeasti jouluruoka ei NIIN hyvää ole, että kannattaisi kiukutella, mutta ottipa se silti näköjään taas päähän, että paitsi jäin. 

Uudenvuodenaaton ruokaa olikin enemmän aikaa miettiä, koska on joululoma. Päätin tehdä perunasalaattia. Perunat kannattaa keittää jo edellispäivänä, jotta ne ehtivät jäähtyä yön yli. Pilkoin perunat kulhoon, hieman yli puolilleen. Sitten kolme omenaa ja yksi kurkku pieneksi pilkottuna. Ongin cocktailkurkkupurkista neljä pientä cocktailkurkkua ja pilkoin ne sekaan. Vielä sipulin puolikas ja siinä se. 

Kastikkeen tein tällä kertaa kermaviilistä. Laitoin sekaan puolikkaan sitruunan mehun ja reilun kasan suolatonta sinappia. Lisäksi sipulijauhetta ja sitruunapippuria. Sekoitus ja kaadetaan salaatin päälle ja sekoitetaan taas. 

Tarjolle pantaessa saksin vielä salaatin päälle persiljaa. Lisäksi tarjolla oli pekaanipähkinöitä ja saksanpähkinöitä, maun mukaan. 

Mietin, mitä söisin perunasalaatin kanssa, kun en voi syödä nakkeja tai makkaroita. Sitten muistin possunsuikaleet. Kun niitä paistaa pannulla kyllin kauan, niistä tulee ihanan rapeita. Kuin pekonia, mutta ilman suolaa. Rapsakat possut sopivat hyvin myös pita-leipien täytteeksi fajitaksiin. 

Todellakin, pian tulee täyteen kolme vuotta suolatonta ruokaa. Näiden kolmen vuoden aikana olen käyttänyt uskomattoman määrän energiaa ja aikaa sen miettimiseen, mitä söisin. Monta kertaa olen jättänyt syömättä, kun en ole jaksanut miettiä. 

Onnellista uutta vuotta kuitenkin kaikille!

Possu-fajitakset

Niin aikaan saavaksi en ole ryhtynyt, että leipoisin itse pita-leipäni tai tortillani. En viitsi niitä itse tehdä, koska en ole koskaan kummastakaan pitänyt. Mauttomia läpysköjä, vaikka sisältävätkin turhan paljon suolaa. Tuskin niistä suolattomina parempia ainakaan saisi. 

Kun muut siis syövät fajitaksia, minä syön täytteet ilman pita-leipää. Aika usein olen syönyt kana-fajitaksia, mutta viimeksi muistin possusuikaleiden olemassaolon ja ajattelin kokeilla niitä. Possusuikaleista tulikin tosi hyviä, kun niitä paistoi pannulla niin kauan, että ne olivat tummia ja rapsakoita. 

Pita-leivän sijaan valmistin uunissa itselleni yrttiperunoita. Ei tämä siis oikeastaan mikään fajitas-annos ole, pelkkä korvike. Vihanneksina sipulia, paprikaa ja maissia pannulla paistettuna. Salaatin päällä ranskankermaa. 

Maistui hyvältä. Jatkoon.

Kidney-papuja ja kik-herneitä

Aika useinkin tekisi mieleni lisätä ruokiini kidney-papuja tai kik-herneitä, mutta niitä on käyttövalmiina saatavana vain hyvin suolattuina eli suolaliemeen säilöttynä. Tai jossain pakastesekoituksessa, missä on myös inhokkejani pitkiä papuja. Aiemmin inhosin myös kik-herneitä niiden jauhoisuuden takia, mutta nyttemmin nekin maistuisivat.  Ostinkin jo kesällä pussilliset kuivattuja papuja ja kik-herneitä, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä niille mitään. 

Joulun alla sitten toimetuin tässä asiassa ja eräänä iltana laitoin pavut ja herneet likoamaan. Niitä tulee ensin liottaa yön yli, mielellään kellon ympäri. Sen jälkeen niitä keitellään vielä tunti. Ei hätähousun hommaa siis. Siksi niiden valmistus onkin jäänyt ajatuksen asteelle. 

Kun pavut ja herneet oli keitetty, pakastin ne pienissä pusseissa, joista on helppo kouraista sopiva määrä kerrallaan. Samalla vaivalla olisi valmistanut kaksikin pussillista kumpaakin. Ensi kerralla sitten. 

Maustepäivitys

Ennen vanhaan meillä käytettiin ruuan maustamiseen lähes pelkästään aromisuolaa ja grillimaustetta, koska suolaiseen mieltynyt suuni ei pitänyt yrttisistä mauista. Nykyään meillä käytetään kaikkea muuta paitsi em. mausteita. Tottuminen yrttisiin ja muihin suolattomiin makuihin oli kivinen tie, mutta nyt niiden käyttö sujuu jo luontevasti. Ja suukin on tottunut. 

Meillä käytetään paljon Meiran suolattomia mausteseoksia. Niitä saa valitettavasti vain pienissä purkeissa ja täyttöpusseissa. Suosituimpien, kuten broilerimausteen ja Provencale yrttimausteen, menekki on valtava, kun suolaa ei käytetä lainkaan. Niinpä pikku purkkeja saa koko ajan olla täyttämässä. Tästä suivaantuneena säästin pari tyhjentynyttä isompaa maustepurkkia, pesin ne ja täytin suolattomilla mausteilla.

Joku askartelijapaskartelija olisi tehnyt hienot etiketitkin. Minä käytän paksua tussia. 

Ihanaa, kun purkkeja ei tarvitse koko ajan täytellä! Provencale yrttiseosta meni isoon purkkiin 12 pussia, broilerimaustetta seitsemän. Jatkossakin kerralla voi ostaa useamman täyttöpussin ja kaataa ne kaikki samantien purkkiin. Viikottainen nyhrääminen jää pois. 

Pastaa ja taas pastaa

Yksi sellainen ruokalaji, jota usein syömme etenkin kesällä ollessamme tyttären kanssa kahden, on pasta. Somehan on tulvillaan upeita pastareseptejä, joissa on aina lukuisia suolaisia ainesosia. Olemme kehitelleet oman maun mukaisia pasta-annoksia, joissa ei ole juurikaan suolaa. 

Pastana käytetään tällöin Rummo-pastaa. Jostain syystä se on maukkaampaa kuin halpispastat, ja täten sopii erityisesti annoksiin, joissa ei ole vahvaa kastiketta. 

Pastan seurana tarjoillaan esimerkiksi pinaatinlehtiä ja kirsikkatomaatteja. Nämä voi pyöräyttää nopeasti pannulla lämpimiksi. Tomaatit toimivat myös kylminä. Joskus annoksen päälle revitään mozzarellaa. Pirkka mozzarella on kohtuullisen vähäsuolaista, kun ei sitä ahmi ylettömästi. Basilikan lehdet tuovat annokseen makua. 

Toisinaan paistan lisäksi myös kanasuikaleita. Kanan kanssa paistuvat samalla tomaatit ja muut vihannekset. Paistos kipataan lautaselle pastan päälle. Laadukas pasta on yllättävän maukasta tällaisten lisukkeiden kanssa, vaikka annokseen ei kuulu kastiketta. 

Niinkin on tehty, että vihannekset on paahdettu uunipellillä sillä aikaa kun pasta on kiehunut. Lisäksi on paistettu muutama muna. Näin aterioihin saadaan vaihtelua vihanneksia ja lisukkeita vaihtelemalla. 

Kananuggetit

Selailin omia vanhoja kirjoituksiani. Jotkut ruuat toistuvat useampaan kertaan, kun kokeilemalla uudelleen ja uudelleen löydän parempia ja maukkaampia tapoja valmistaa saman ruuan. Toisaalta huomaan myös, että suolattoman elämäni alkuaikoina pyrin epätoivoisesti valmistamaan tuttuja ruokia suolattomina, useimmiten huonosti onnistuen. Vähitellen olen luopunut toivosta syödä samaa ruokaa muiden kanssa. 

Olen armahtanut muun perheen kokeiluiltani ja sallin heidän syödä puolivalmisteita ja eineksiä arjen kiireissä. Toki mutristelen naamaani, jos minunkin tekisi mieli. Itse valmistan itselleni useamman päivän annoksen jotain "omaa" ruokaani, ja säästyn jokapäiväiseltä ruuanlaitolta. Tämä on osoittautunut toimivaksi malliksi, etenkin kun keittiömme on pieni. On hankalaa valmistaa samana päivänä samaan aikaan sen seitsemää sorttia. 

Joskus onnistun tekemään sellaista ruokaa, joka maistuu muillekin. Luulin kananuggettien olevan sellainen ruoka, mutta nyt kävikin ilmi, että se oli harhaisen mieleni kuvitelmaa. Joka tapauksessa tein viikonloppuna ison kasan kananuggetteja ja söin niitä useampana päivänä.

Kananuggetteja varten kannattaa ostaa kalliimpia kanasuikaleita, kanan fileesuikaleita. Ne ovat kooltaan vähän suurempia eivätkä aivan pientä rämmälettä, kuten halvemmat suikaleet. Toki pitää muistaa tarkistaa, ettei suikaleita ole valmiiksi suolattu. 

Leivitän nuggetit korppujauhossa, joihin olen sekoittanut sipulijauhetta, paprikajauhetta, currya ja broilerimaustetta. En käytä munaa kanasuikaleiden kanssa. Korppujauhot tarttuvat niihin muutenkin. 

Paistan nuggetit pannulla runsaassa öljyssä monessa erässä. Ne kypsyvät kuumassa öljyssä nopeasti. Kypsät nuggetit nostelen kulhoon folion alle. Paistoin samalla kertaa toisella pannulla paprikakuutioita ja varsiparsakaalia lisukkeeksi. 

Nuggetien seuraksi valmistin uunissa yrttiperumoita. Raakana pilkotut perunat levitellään leivinpaperin päälle uunipellille. Varhaisperunoita ei tarvitse kuoria. Päälle lorotellaan oliiviöljyä ja ripotellaan sipulijauhetta, paprikajauhetta ja Provencen yrttimaustetta. Yleensä teen niin, että kun olen ripotellut mausteet perunoiden päälle, otan leivinpaperin kulmista kiinni ja nostan niitä vuoron perään niin, että perunat asettuvat kasaksi keskelle paperia. Sitten levittelen ne uudelleen lusikalla ja ripottelen päälle toisen kierroksen mausteita ja öljyä. Näin perunat maustuvat joka puolelta. Paistetaan uunissa 225 asteessa noin puoli tuntia. 

Koska ruoka on suolatonta, lorottelen nuggetien päälle Auran paprikamajoneesia. Se ei todellakaan ole suolatonta, mutta ne elämän pienet ilot.