lauantai 30. toukokuuta 2020

Vähäsuolainen voileipäkakku

Olen aina rakastanut voileipäkakkuja. Vuosi sitten lakkiaisiin tein ensimmäistä kertaa itse voileipäkakun. Sekin johtui käytännön syistä: olin liikkeellä liian myöhään tilaamassa valmiskakkuja. Tekemäni kakku oli täydellinen, sen sisus tihkui kinkkua kolmessa kerroksessa, päällä oli paksu Koskenlaskija-kuorrutus. Kakku sisälsi luultavasti enemmän suolaa kuin yhdessä ihmisiässä on suositusten mukaan hyvä syödä, ja siksi se olikin niin hyvää.

Tänä vuonna meillä oli taas lakkiaisiet, ja oli syytä miettiä keveämpiä vaihtoehtoja, jos mielin itsekin päästä maistamaan. Maku-lehden Voileipäkakkulehdessä oli värikkään särkikakun ohje, johon heti iskin silmäni, koska siinä on myös kasvistäytteitä.

Särkitäytteen tilalle vaihdoin savukalan, tosin se ei sisällä juuri vähempää suolaa. Järki-särjessä suolaa on 1,8 g/100 g, savukalassa 1,6 g. Yhteen kakkuun tulee kalaa 150 grammaa, ja kakusta saa noin kymmenen viipaletta, eli kalaa on 15 grammaa per kakkuviipale. Kalatäytteeseen sekoitetaan ranskankermaa, jossa on 0,1 g suolaa per 100 g.

Kakun leipänä toimii Jäpikkä-saaristolaisleipä. Pakkauksessa on 280 grammaa, kakkuun menee noin kaksi pakettia. Sadassa grammassa Jäpikkää on 0,9 g suolaa. Se on siis aika suolaista leipää. Ohjeen mukaan kakku tulisi kostuttaa sitruunamehulla. Näin tehtiin harjoitusyksilön kanssa, ja siitä tuli aivan liian kirpeä. Tällä kertaa valmistin vähäsuolaisesta kasvisliemikuutiosta laihan kasvisliemen kostutusta varten.

Lisäksi kakkuun tulee hernetäyte, jossa on pussillinen pakasteherneitä sekä raastettua omenaa. Piparjuuritahnan jätin pois, koska siinäkin on suolaa. Porkkanatäytteeseen pitäisi ohjeen mukaan lisätä fetajuustoa, sen vaihdoin raejuustoon. Fetajuustossa suolaa on 2,5 g/100 g, raejuustossa 0,68 g.

Kakun päälle tulee tuorejuustosta ja turkkilaisesta jugurtista sekoitettu kuorrutus, reunat jätetään paljaiksi, jotta värit näkyvät. Paljon tätä vähäsuolaisempaa voileipäkakusta tuskin saa, jos haluaa, että se maistuu joltakin.

Kakku on ihanan mehevä ja raikas.


















tiistai 26. toukokuuta 2020

Maukkaat kastikkeet

Viime päivinä olen syönyt hyviä sooseja, joten laitan ne nyt tännekin muistiin.

Viikonloppuna meillä syötiin uunikalaa. Kalaa jäi yli, joten tein siitä itselleni töihin parin päivän eväät. Heitin tähteeksi jääneet kalat paistinpannulle, kaadoin päälle purkillisen kermaa ja puristin sitruunan mehut. Sitten hauduttelin vähän aikaa, ja makoisa kastike oli valmis. Olin maustanut kalan jo ennen uuniin laittamista sitruunamehulla, sitruunankuoriraasteella ja Meiran kalamausteella.
















Lisukkeeksi keitin Raketti spagettia. Helppoa ja nopeaa. Pakkasin spagetit ja soosit valmiiksi sopiviksi annoksiksi kulhoihin, joten aamulla ei tarvitse kuin napata kulho mukaan. Ankeahko kattaus johtuu siitä, että kuva on napattu kouluruokalassa.

Pidän naudansuikalekastikkeesta. Valmiit minuuttisuikaleet on yleensä miedosti suolattu, joten ne eivät käy. Hyvistä marketeista saa kaupan itse pakkaamia naudanlihasuikaleita, jotka ovat kooltaan vähän minuuttisuikaleita järeämpiä, mutta suolattomia.

Paistoin suikaleet pannulla pilkotun sipulin kanssa. Annoin hautua jonkin aikaa ja lisäsin purkillisen kermaa. Mausteeksi töräytin ison ruiskauksen Auran makeaa sinappia. Kerma kiehui lähes kokonaan pois jättäen suikaleet kivan kosteiksi. Ja hyvänmakuisiksi.

Lisukkeeksi valmistin paistettua riisiä. Keitin riisin ensin suolattomassa vedessä. Sitten paistoin sen suolattomassa voissa paistinpannulla. Maustoin sen currylla ja paprikalla sekä sipulijauheella.

Ruoka oli hyvää ja kelpasi kaikille.





















sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Possun kylkisiivusoosi ja kermaperunat

Näinä aikoina tulee kaupassa käänneltyä pakkaus jos toinenkin siinä toivossa, että löytyisi suolattomia raaka-aineita. Suolattomia puolivalmisteita tai eineksiä kun ei ole olemassakaan. Harrastin siis kääntelyä (jostain syystä tuoteselosteet ovat aina pohjassa) lähikaupan lihahyllyllä, kun käteeni osui Pirkka porsaan kylkisiivut. Sellaisia ällöttäviä, läskisiä pekonin näköisiä, mutta paljon paksumpia. Entisinä aikoina en olisi moisiin kahta kertaa vilkaissutkaan.

Kuva lainattu K-ruoka-sivustolta, koska en älynnyt ottaa kuvaa pakkauksesta tai käsittelemättömästä tuotteesta.













Kukaan alle seitsemänkymppinen ei tuollaiseen tuotteeseen vilkaisekaan. Minäpä olen niin epätoivoinen, että vilkaisin, ja hyvänen aika! Kylkisiivuissa on vain 0,15g suolaa sadassa grammassa. Saman verran tai vähemmän kuin kanassa tai jauhelihassa. Ostin siis pari pakettia kylkisiivuja ja mietin, mitä niistä tekisin. Selvää on, että muulle perheelle ne tuskin maistuvat.

Tänään tajusin, että minun pitää muistaa tehdä myös jotain sellaista ruokaa, mitä voin ottaa evääksi töihin alkuviikolla. Sekin vielä. Päätin tehdä kylkisiivuista soosin. Sen lisukkeeksi laitoin uuniin tulemaan kermaperunat. Ne maistuvat muillekin. Kermaperunoiden kanssa muut syövät savukalaa. Ohimennen sanottuna olen harkinnut oman sähkösavustimen hankkimista.

Käristin kylkisiivut pannulla suolattomassa voissa ruskeiksi ja rapsakoiksi. Napsin muutaman kuormasta suuhuni ja ai, miten oli hyvää!




















Näyttää sangen herkulliselta, vai mitä? Läskikin muuttuu rapeaksi ja antaa hyvää makua possuun. Kun olin aikani käristänyt possunkylkeä, lisäsin joukkoon pilkotun sipulinpuolikkaan. Pienensin lämpöä ja pyörittelin vielä jonkin aikaa lihoja ja sipulia pannulla. Sitten lisäsin jauhoja, kermaa ja vettä.




















Kastikkeesta tuli niin maukasta, ettei se edes kaipaa suolaa. Lisäsin vain vähän mustapippuria. Hauduttelin soosia vielä jonkin aikaa ja sitten se oli valmista. Liha on todella mureaa, suorastaan suussa sulavaa.




















Annoksesta tuli omituisen näköinen. Lautasella on kermaperunoita, kylkisiivusoosia ja varhaisperunasalaattia. Vihreää salaattia ei nyt kukaan jaksanut tehdä, mutta kylmä perunasalaattikin on raikasta. Erittäin täyttävä ja vähäsuolainen ruoka! Kylkisiivut menevät ehdottomasti jatkoon.

perjantai 8. toukokuuta 2020

Suolattomat krutongit

Viikon puolivälissä mieleni teki kovasti tuoretta leipää. Laitoin siis keskiviikkoiltana taikinan yöksi nousemaan. Etätyön iloja on se, että aamulla ehtii paistaa pataleivän ennen töiden alkamista. Ja syödäkin siitä ison osan. Suolatonkin leipä on tuoreena makoisaa, etenkin kun se on rapeakuorista.




















Tänään syötiin iltaruuaksi salaattia ja paistettua kanaa. Aina ei jaksa miettiä uusia ruokia. Kanaa paistaessani keksin, että lopusta leivästähän voisi tehdä itse krutonkeja. Leikkasin siis leivän viipaleiksi ja vielä kuutioiksi. Minulla ei tietenkään ole aavistustakaan oikeaoppisesta krutonkien tekemisestä, mutta ei se ole ennenkään ollut este koekeittiössäni.

Lorautin pannulle rypsiöljyä ja siihen mausteeksi kuivattua persiljaa sekä yrttiseos provencalea. Niin, ja sipulijauhetta laitoin myös. Kippasin leipäkuutiot päälle ja paistoin kunnon lämmöllä. Leipäpaloja oli niin paljon, että lorautin vielä päällekin öljyä ja uuden kierroksen mausteita. Pyörittelin leipäpaloja pannulla, kunnes ne alkoivat mukavasti kolista, eli olivat rapeita.




















Tein vielä salaatin kastikkeeksi currymajoneesin. Tytär nauroi syödessämme, että eipä olisi voinut vuosi sitten kuvitella, että tällaista ateriaa pitäisimme helppona ja nopeana. Tai että sitä pidettäisiin perjantai-illan herkkuateriana. Sellaista se elämä on, yllätyksellistä.




tiistai 5. toukokuuta 2020

Kanaspagetti paistinpannulla

Kanasuikaleet alkavat niin kyllästyttää. Todella vahvasti. Ei niistäkään kuulkaa loputtomasti erilaisia, suolattomia ruokia irtoa. Kun voisikin kipata sekaan kanarisottopussin tai kormapurkin, niin tulisi nopsasti makoisaa ruokaa. Vaan ei.

Tänään muut söivät spagettia ja jauhelihakastiketta. Jauheliha on niin petollista suolaisuudessaan, että välttelen sitä parhaani mukaan. Sitä tulee aina syötyä liikaa, koska murumaisen rakenteensa takia sitä on ruuassa kaikkialla.

Ruskistin itselleni pannulla pilkotun sipulin ja kanasuikaleet. Laitan rypsiöljyn ensin pannulle lämpiämään ja ropsin siihen paprikajauhetta ja curryjauhetta. Näin kana saa maukkaan ja kauniinvärisen pinnan, kun ne heittää siihen päälle paistumaan. Pyörittelin kanasuikaleita ja sipulia vartin verran, sitten kippasin sekaan pussillisen pakastemaissia, koska pidän siitä. Vielä kotva pannulla, ja valmista tuli.

Ryöväsin vielä spagettikattilasta pari kourallista kypsää spagettia ja heitin ne pannulle kanojen sekaan. Pyörittelin spagetit sekaisin kanan kanssa ja maustoin sekoituksen reilulla annoksella seesamiöljyä. Laitoin spagetit sekaan pannulle, koska muuten spagetti on kovin kuivaa ruskistetun kanan kanssa. Tykkäisin enemmän kastikkeista spagetin kanssa. Tästä tuli kuitenkin toimiva sekoitus.

Sitten ruokani olikin valmista. Ja hyvää tuli! Tein sen verran reilun annoksen, että siitä riittää myös evääksi töihin huomenna.


lauantai 2. toukokuuta 2020

Oman suun mukainen perunasalaatti

Kun itse tekee, saa mieleistä. Jo vuosia on mielessä pyörinyt aina vapun ja uudenvuoden aikaan, että pitäisi tehdä itse perunasalaattia, niin se olisi oman suun mukaista. Minä kun en ihmeemmin tykkää sipulista, joten kaupan perunasalaatti on makuuni aivan liian sipulista. Nyt kaupan perunasalaatti on tietysti täysin poissa laskuista suolaisuutensa takia, joten sitä suuremmalla syyllä oli aika polkaista oma perunasalaatti pöytään.

Eilen syötiin uunissa paistetun possun kanssa uusia perunoita. Niitä jäi melkoisesti, koska ajatuksena oli, että loput voi vaikka paistaa seuraavana päivänä. Paistetut uudet perunat olivat ennen suurta herkkua. Ilman suolapitoisia mausteita niihin ei oikein saa potkua, eivätkä ne enää pahemmin houkuttele. Niinpä virisi ajatus perunasalaatista.

Pilkoin suureen kulhoon puoli kulhollista keitettyjä varhaisperunoita, yhden kurkun ja kolme pientä omenaa. Suolakurkkukin on valitettavasti nyt nou-nou. Majoneesin päräytin itse aiemmin julkaisemallani ohjeella (1 kananmuna, töräys sinappia, sitruunamehua ja 2 dl rypsiöljyä saostetaan sauvasekoittimella noin minuutti). Tällä kertaa maustoin sen hillitysti laittamalla siihen roimasti sitruunamehua ja Auran makeaa sinappia. Lisäksi ripautin sipulijauhetta ja kolmen pippurin pippuriseosta. Majoneesista tuli oikein maukasta.

Sekoittelin majoneesin salaatin sekaan. Sitä oli juuri sopiva määrä. Pinnalle saksin reilusti persiljaa. Lisäksi pöydässä oli kevätsipulia, jota sai lisätä makunsa mukaan sekaan. Sen tuoksukin oli niin voimakas, että jätin sen sivuun.

Varhaisperunasalaatin kanssa tarjosin itselleni keitetyn, pieneksi pilkotun kananmunan. Sen saa pieneksi viipaloimalla sen munaleikkurilla ensin toisinpäin ja sitten toisinpäin. Pöydässä oli myös joku rikkuri, jonka lautasella oli nakkejakin. Itse tyydyin haistelemaan nakin tuoksua.




Kaalipadan tapainen ruoka

Kaupassa oli varhaiskaalia, nam. Sitä oli tietysti pakko ostaa.  Ruskistin jauhelihan pannulla. Maustoin sen sipulirouheella, sipulijauheell...