Rosolli

Joulu on jo mielessäni, ja etenkin se, mitä jouluna söisin. Suurin osa joulun herkuista on suolalla kyllästetty, kuten kinkut ja sillit. Tällä varmaan kunnioitetaan entisaikaa, kun jääkaappia ei ollut vielä keksitty.

Rosolli on hyvää, etenkin smetanasillin kanssa. Rosolliin kuuluvat porkkana, punajuuri, sipuli, omena ja suolakurkku. Laiskana olen viime vuosina ostanut kaupasta valmista rosollia. Nyt se ei enää käy päinsä, koska suolakurkkukin on jätettävä pois.

Tänään tein rosollia, jossa on porkkanaa, punajuurta, omenaa ja sipulia. Rosollin kanssa nautin kermavaahtoa. Oi sitä oivallusta vasta aikuisiässä, että rosollin lisukkeena voi olla muutakin kuin kermasta, sokerista, suolasta ja etikasta tehty kirpeä kastike. Nykyään kermavaahto kuuluu jokaiseen jouluun rosollin kyytipojaksi. 

Rosollin kanssa syötiin kermaperunoita ja paistettua kalaa. 

Täytetyt silakkapihvit

Teki mieli silakkaa pitkästä aikaa. Ostin kilon ja tein silakkapihvejä. Silakat olivat muovipussissa, jonka päällä oli paperikääre. Käytin paperikäärettä alustana silakoita maustaessani. 

Levittelin silakat paperille nahka alaspäin ja maustoin joka toisen fileen. Päälle sipaisin yrttituorejuustoa sekä ripottelin kolmen pippurin sekoitusta, sipulijauhetta ja kuivattua tilliä. Sitten lätkäisin toisen fileen täytteen päälle. Lopuksi pyörittelin pihvit ruisjauhoissa. Jauhoja en maustanut, koska mausteita oli jo pihvien välissä.

Paistoin silakkapihvit suolattomassa voissa. Niistä tuli tosi hyviä. Lisäksi tehtiin uunissa paahdettuja perunoita. Paistoin vielä vihanneslisäkkeen syksyn väreissä: paprikaa, baby-porkkanoita ja pakastemaissia. Ruoka oli hyvää ja söin mahani täyteen. 

Kanapaprikakastike ja riisi

Ruokani ovat tällä hetkellä hyvin riisivoittoisia, koska pidän riisistä. Ennen en saanut niin usein riisiruokaa kuin olisin halunnut, koska enemmistö äänesti aina pastan puolesta. Nyt olen alkanut valmistaa ruokia vain itselleni, ja saan tehdä sellaisia kuin haluan. 

Kanakastike on yksi näistä ruuista. Sen tekeminen suolattomana sellaiseksi, että kaikille kelpaisi, osoittautui hyvin hankalaksi. Etenkin, kun maustaminen tapahtuu aina summamutikassa eikä jälkeenpäin ole aavistustakaan, mitä kaikkea ja missä suhteessa tuli lisättyä. Niinpä onnistuneen kastikkeen toistaminen on suunnilleen mahdotonta. Ja sitten yksi ei tykkää paprikasta, toinen jostain muusta. Itse en tykkää hedelmistä kanakastikkeessa, vaikka muut tykkäisivät.

Tällä kertaa tein kanakastikkeen vain itselleni eväsruuaksi. Keitin sen seuraksi taas riisiä. Riisi miellyttää suutani ja lämpiää nopeasti mikrossa, muttei klimppiinny kuten pastalla on tapana tehdä. 

Kastikkeen valmistin näin: ruskistin ensin kanat currylla maustetussa öljyssä. En lisännyt paprikajauhetta, koska tarkoitus on lisätä kastikkeeseen oikeaa paprikaa. No, kanat näyttivät niin kammottavan kelmeiltä, että ripautin päälle sittenkin paprikajauhettakin. Kun olin ruskistanut kanat ja pilkotun sipulin jotakuinkin kypsiksi, lisäsin sekaan pieneksi pilkotut punaiset paprikat. Paprikan pehmeneminen kastikkeessa kestää noin ihmisiän, joten ensi kerralla lisään ne jo aikaisemmin. 

Ruskistelin paprikoitakin hetken, lisäsin jauhoja ja sitten lorautin tilkan vettä sekaan. Kippasin sekaan myös purkillisen kuohukermaa. Sen jälkeen lisäsin vettä, kunnes koostumus oli minua miellyttävä. Toivoin paprikoista irtoavan niin paljon makua, ettei enempää tarvitsisi maustaa. Maistettuani totesin, että lisäänpä mustapippuria myllystä. Vieläkin puuttui se jokin, minkä suola toisi tullessaan. Puristin sekaan puolentoista sitruunan mehut (maistoin toki aina välillä), sitten maku oli täydellinen. 

Ruuasta tuli oikein hyvää, vaikka se simppeli onkin.