Olen syönyt nyt vuoden suolatonta ruokaa. Vastoin kaikkia uskomuksiani olen vähitellen tottunut siihen. Usein syön kotona herkullista ruokaa, vaikka siinä ei olekaan suolaa.
Edelleen rassaa se, että ruuanvalmistukseen menee aivan tolkuttomasti aikaa. Ja se, että ulkona syöminen on poissa laskuista. Haaveilen kyllä ulkona syömisestä, mutta haaveeksi se taitaa jäädä.
Olen kaivannut kanaburgeria lisukkeineen. Nyt päätettiin kokeilla samaa kotona. Sämpylöiksi valikoituivat kaupan valmissämpylät, koska jossain se itse tekemisen raja kulkee. Itse tehdyistä sämpylöistä ei tule samanlaista höttöä.
Ostin kaupasta ohuita kanan fileeleikkeitä ja paistoin ne uunissa. Fileet levitellään pellille ja maustetaan broilerimausteella, sitten uuniin 225 asteeseen. Vaivatonta.
Hampurilaisen väliin tuli kanaleike, salaattia, tomaattia ja runsaasti itse tehtyä suolatonta majoneesia. Lisukkeeksi valmistin Airfryerilla rapeat ranskalaiset perunat. Ateria oli siis täysin suolaton lukuunottamatta kaupan sämpylöitä. Kahdessa sämpylässä on yhteensä noin 1,5g suolaa. Se riitti: seuraavana aamuna sormeni olivat nesteen turvottamat nakkimakkarat. Niin suola vaan kertyy edelleen minuun välittömästi ja tiukasti.
Masentavaa, koska kaikesta ponnistelustani huolimatta kuntoni ei ole kovinkaan hyvä. Olen ollut koko alkuvuoden sairauslomalla (kyllä, olin jo joulukuussakin). Mikään ei siis riitä.
Hampurilaiset olivat kuitenkin hyviä! Ehkä syön toistekin, ihan uhalla.
