keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Oikeasti hyvä kanapyttipannu

Nakkipyttis maistuisi, mutta nakit tuskin palaavat enää koskaan ruokavaliooni tässä elämässä. Kanapyttistä olen tehnyt jonkun kerran uunissa paistettujen kanankoipien jämistä. Tällä kertaa tein sen kuitenkin broilerinsuikaleista. 

Paistoin ensin pannulla kasan keitettyjä perunoita ruskean rapsakoiksi. Maustoin perunat sipulijauheella ja paprikajauheella. Sitten nostin ne sivuun odottamaan ja paistoin broilerinsuikaleet ja sipulin. Kanan maustoin paprikajauheella ja broilerimausteella. Kun kana alkoi olla kypsää, kippasin perunat uudelleen pannulle kanan sekaan. Pyörittelin niitä vielä jonkin aikaa. Sitten pyttis olikin valmista. 

Samaan aikaan paistoin toisella pannulla lisukkeeksi lehtikaalia ja porkkanasuikaleita. Laitoin ensin porkkanat pannulle joksiksin aikaa, ja heitin sitten lehtikaalit sekaan. Lopuksi maustoin vihannekset seesamiöljyllä.

Onnistunut ruoka, maistui hyvältä. 




maanantai 25. lokakuuta 2021

Täytetyt paprikat

Löydettyäni vähäsuolaisen Calvo-tonnikalan olen aina silloin tällöin tehnyt riisillä ja tonnikalalla täytettyjä paprikoita. Niiden valmistamista helpottaa huomattavasti markkinoille äskettäin tullut, nopeasti mikrossa valmistuva riisi. Maustamattomassa valmisriisissä ei ole lisättyä suolaa. Kun sen sekaan kaataa tonnikalan öljyineen, maustuu riisi jo siitä mukavasti. Sitä voi maustaa lisäksi maun mukaan. Itse laitan ainakin sipulijauhetta ja mustapippuria.

Paprikanpuolikkaat kannattaa laittaa uuniin pehmenemään täytteen valmistuksen ajaksi. Näin ne ovat maukkaampia ja mukavampia syödä. Kun paprikat alkavat näyttää pehmeiltä, lusikoidaan täyte niiden sisään. Pinnalle voi ripotella juustoraastetta. Paistetaan 225 asteessa, kunnes juusto on sulanut. 





































Elämänlaatua etsimässä

Blogi on ollut kovin hiljainen. Ensinnäkin tuntuu siltä, että suolattoman ruuan rintamalla kaikki on nähty ja koettu. Toiseksi koneella istuminen ei edelleenkään tunnu hyvältä. 

Harmi kyllä, en ole jaksanut kirjata tänne kaikkia ruokakokeiluja. Joukossa on kuitenkin välillä yllättäviäkin onnistumisia, jotka olisi kiva muistaa toisenkin kerran. Itse käytän Instagram-tiliäni kätevänä muistipankkina, kun mietin, että mitähän hittoa taas ensi viikolla söisin. Samaten blogista löytyy linkkejä kelvollisiin resepteihin ja vinkkejä ruuanlaittoon. Koska itse käyn niitä säännöllisesti täältä katsomassa, olisi varmaan kiva, jos viitsisin myös laittaa uusia ideoita tänne. 

Siinäpä oli reipas kannustuspuhe itselleni. 

Uusimmassa Meniere-postissa (3/21) on laaja asiantuntija-artikkeli menieren oireista, jotka eivät kuulu diagnostisiin kriteereihin. Näitä ovat mm. uupumus, aivosumu, tasapainovaikeudet ja ns. jatkuva huimaus. Näistä olen kärsinyt nyt pari vuotta, eikä valoa tunnelin päässä näy. Jos näkyisi, se olisi varmaan juna. 

Töissä olen käynyt ollen välillä sairauslomalla. Tänä syksynä alkoi tuntua siltä, että kesäloman jälkeen en pääse työmoodiin ollenkaan. Lopulta oli pakko myöntää, että nyt on voimat loppu. Jatkuva korvien humina, tasapainovaikeudet, huono olo ja väsymys vaan syövät miestä. Lisäksi jatkuva syömisten miettiminen stressaa ja hankaloittaa elämää. Nyt olen ollut jo useamman viikon sairauslomalla. Kun palaan töihin, jatkan osa-aikaisella sairauslomalla ja teen lyhennettyä työviikkoa. 

Ei se määrä, mutta se laatu, ruukataan monesta asiasta sanoa. Elämään se ei päde. Määräkin on tärkeää, ettei kesken lopu. Silti laadulla on oleellinen merkitys, jotta elämästä saa kaiken irti. Itse olen kokenut viimeisen vuoden aikana elämänlaatuni laskeneen vahvasti. Tästä on noloa valittaa, kun ei tauti ole kuolemaksi. Minulle on kuitenkin ollut tärkeää syöminen, lukeminen ja kutominen. Syöminen on menneen talven huvia, lukeminen on hidastunut selvästi ja kutominen onnistuu ajoittain. Lukeminen ja kutominen yhdessä, kuten ennen tein, ei tahdo enää sujua. Niska menee heti jumiin ja sekin aiheuttaa huimausta. 

Positiivinen ajattelu on vahvasti esillä, kun puhutaan elämänlaadun parantamisesta. Vuosi sitten olin vielä sangen positiivinen odottaessani menieren helpottamista ja kuulon paranemista. Eipä ole helpottanut, ja kuulolaitteetkin jo sain. Positiivisuuteni on laskenut kuin lehmän häntä. 

Yritän nyt kuitenkin miettiä positiivisia asioita. Kesällä puutarhanhoito tuotti iloa. Talvella voin lukea kirjoja, joita kirjastosta saa ilmaiseksi. Käsityölankojakin minulla on varastossa loppuiäkseni, ainakin tällä kutomisvauhdilla. Pöydällä minulla on kimppu ihania, isoja krysanteemeja. 

Alan myös päivittää tänne taas ruokajuttuja. Ihan vaan itselleni muistiin. 














 

Kaalipadan tapainen ruoka

Kaupassa oli varhaiskaalia, nam. Sitä oli tietysti pakko ostaa.  Ruskistin jauhelihan pannulla. Maustoin sen sipulirouheella, sipulijauheell...