Kaalipadan tapainen ruoka

Kaupassa oli varhaiskaalia, nam. Sitä oli tietysti pakko ostaa. 

Ruskistin jauhelihan pannulla. Maustoin sen sipulirouheella, sipulijauheella, paprikajauheella ja jauhelihamausteella. Kun jauheliha oli ruskistunut, lisäsin pannulle kaksi rouheasti pilkottua varhaiskaalia. Varhaiskaali pehmenee hetkessä. Sitä ei kannata kypsentää liikaa. 

Lopuksi valmistin mikrossa pussillisen mikroriisiä (Ben's original, maustamaton), kippasin sen pannulle ja lorottelin päälle Keiju sitruunan ja basilikan makuista yrttiöljyä. Olen vihdoin päässyt sinuiksi basilikan maun kanssa, ja voin käyttää myös jauhelihamaustetta, jossa basilika maistuu vahvasti. 

Ruuasta tuli tosi hyvää ja se valmistui hetkessä. 

Spagetti ja jauhelihakastike, pitkästä aikaa

Suolattoman elämäni alkuaikoina yritin tehdä itselleni suolatonta jauhelihakastiketta, koska meillä syödään usein spagettia ja jauhelihakastiketta. Ei siitä tullut hyvää. Olin aiemmin käyttänyt jauhelihakastikkeen mausteina lähinnä suolaa ja voimakassuolaista lihaliemikuutiota, joten ei ihme, ettei suolaton kastike maistunut oikealta.

Nyt pari vuotta myöhemmin olen jo tottunut suolattomaan ruokaan, ihme kyllä. Ajattelin siksi kokeilla jauhelihakastiketta uudelleen. Ja siitähän tuli oikein hyvää. 

Ruskistin jauhelihan ja lisäsin mausteeksi paprikajauhetta, sipulirouhetta, cayenne-pippuria ja mustapippuria sekä jauhelihamaustetta. Alkuun vieroksuin jauhelihamaustetta sen yrttisen maun takia. Nyt olen tottunut yrttien makuun ja basilikakaan ei enää yökötä, joten jauhelihamauste sopii hyvin tähänkin soosiin.

Kun jauheliha oli ruskistunut, lisäsin sekaan lusikallisen vehnäjauhoa ja pieneksi pilkotun punaisen paprikan. Heti perään kaadoin sekaan purkillisen tomaattimurskaa. En lisännyt vettä lainkaan. 

Hämmentelin soosia, kunnes paprika alkoi pehmetä. Lisäsin joukkoon vielä pari kourallista puolitettuja pikkutomaatteja. Hetken päästä kastike oli valmis. 

Nautin kastikkeen spagetin kera. Hyvää oli. Tämä saattaisi maistua muullekin perheelle. Päälle olisi voinut ripotella vielä juustoraastetta, mutten jaksanut nousta ottamaan sitä jääkaapista. 

Pizzaa tekee mieli

Pizzanhimo yltyy välillä suureksi. Olen toisinaan tilannut Kotipizzasta margarita-pizzan, jossa on juustoa ja tomaattia. Silti sen suolapitoisuus on korkeahko. Tuntuu tyhmältä tilata jatkuvasti pizzaa, jossa ei ole täytteenä kuin tomaattia. Erityisesti ärsyttää se, että tomaatit ovat pikkutomaatteja, jotka lisätään jälkeenpäin pizzan päälle. Haluaisin tomaattiviipaleet juuston alle. 

Pizzeria-pizzoissa suolan määrään on vaikea vaikuttaa, kun suolaa on niin pohjassa kuin juustossakin. 

Pizza pitää siis tehdä itse. Taikinaohjeita löytyy netistä, suolan voi jätttää pois. Juustoistakin voi valita vähäsuolaisimman (punainen emmental, joka on muutenkin herkkuani).

Mitään erityistä paistouunia meillä ei ole, eikä taikinan kanssa jakseta muutenkaan hifistellä. Sehän syödään hetkessä kuitenkin. Samalla kertaa valmistuu koko perheen pizzat. Tai ainakin kaikille paikallaolijoille. Taktisesti on nokkelaa syödä pizzaa silloin, kun osa porukasta on muualla, niin valmista tulee nopeammin. 

Valmiissa pizzakastikkeissa on tietysti suolaa. Tomaattipyree on toimiva vaihtoehto. Siinä ei ole suolaa, ja se on riittävän jämäkkää. Sitten vaan tomaattiviipaleet ja juustoraaste. Kun pohja on suolaton, voi juustoraasteen kanssa irrotella. Voisin toki laittaa paprikaakin pizzaan, mutta koska sitä on muutenkin aina kaikissa ruoissani, jätän sen pizzasta pois. Sama juttu kanan kanssa. Ensi kerralla voisin kokeilla tomaatin lisäksi vähäsuolaista tonnikalaa. Täytevaihtoehtoja siis olisi!

Kana-paprika-parsakaalipiirakka

Edelleen jatkan testailuja suolattomien suolaisten piirakoiden parissa. Nyt onnistui jo varsin hyvin.

Yhdestä rahkavoitaikinasta (250g rahkaa, 250g suolatonta voita, 4 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta) saa kaksi pyöreää piirakkaa tai yhden pellillisen. Itse pidän enemmän pyöreistä piirakoista, koska niissä on parempi koostumus reunojen ansiosta. Jos tekee vain yhden pyöreän piirakan, lopun taikinan voi laittaa pakastimeen odottamaan seuraavaa kertaa. Fiksu jopa kaulitsee sen valmiiksi oikeaan kokoon. 

Taikina levitetään siis pellille tai vuokaan. Itse kaulin taikinan leivinpaperin päälle ja nostan sen papereineen suoraan piirakkavuokaan. Päälle levitellään ruskistetut ja maustetut kanasuikaleet, pilkottu paprika ja pienitty parsakaali. Paprikat kannattaa pilkkoa pienehköiksi paloiksi, niin ne ehtivät kypsyä uunissa ja syöminenkin on helpompaa. 

Nesteeksi sekoitetaan purkilliseen kermaa kananmuna. Maustetaan sipulijauheella ja mustapippurilla. Kaadetaan vihannesten päälle. 

Piirakkaa paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia. 

Tonnikala-riisi-salaatti

Hyvin täyttävä ja helppo iltapala on tonnikala-riisisalaatti. Jos aterialta jää riisiä yli, teen usein siitä nopean salaatin itselleni. Voi riisin tietysti keittää varta vastenkin. 

 

Jos keitän riisin salaattia varten, laitan loppuvaiheessa, kun riisi on jo kypsää, kattilaan hetkeksi pussillisen pakasteherneitä ja toisen pakastemaissia. Ne kuumenevat hetkessä sopivasti. Sitten kippaan riisin vihanneksineen siivilään ja valutan nesteet pois. Tämän jälkeen huuhtelen riisiä kylmällä vedellä, kunnes se on jäähtynyt. 

Itse tykkään tehdä samalla vaivalla ison kulhollisen salaattia ja syödä sitä useampana päivänä. Kaadan riisin vihanneksineen isoon kulhoon. Usein maustan riisin tässä vaiheessa sitruunalla ja basilikalla maustetulla rypsiöljyllä. 

Pilkon riisin sekaan kurkkua ja kesäkurpitsaa pieniksi kuutioiksi. Joskus laitan myös suippopaprikaa pieninä paloina. Ehdottomasti sekaan pilkotaan 2-3 omenaa. Lopuksi kippaan sekaan pari purkillista tonnikalaa, joiden öljyt olen suurpiirteisesti valuttanut pois. Ei haittaa, vaikka öljyä menee salaatin sekaan. 

Sitten sekoitellaan ainekset sekaisin ja pannaan jääkaappiin viilentymään. Salaatin kanssa sopii vähäsuolainen sinappikastike tai muu salaattikastike. Olen alkanut taas käyttää kohtuudella kaupan salaattikastikkeita. Pidän niistä niin valtavasti. 

Salaatin kanssa voi nauttia keitetyn kananmunan, se tuo annokseen lisää ruokaisuutta. 

 

Munariisipasteijat

Jääkaapissa oli aterialta ylijäänyttä riisiä ja keitettyjä kananmunia. Niinpä tein rahkavoitaikinan suolattomasta voista ja päätin tehdä munariisipasteijoita. Edellisessä elämässäni ne olivat suurta herkkuani. Munariisipasteijathan eivät maistu oikeastaan miltään, joten niiden luulisi toimivan suolattominakin. 

Täyte tehdään pilkkomalla keitetyt kananmunat munanleikkurilla ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen. Kipataan kulhoon, jossa on muutama desi riisiä. Käytin viisi munaa. Taikinassa on 250g rahkaa ja 250g voita. Munien päälle leikkelin tuoretta tilliä. Lisäksi laitoin vähän sipulijauhetta, mutten sen enempää mausteita. Kaikki sekoitetaan keskenään.

Kaulitsin taikinan jauhotetulla tiskipöydällä epämääräiseksi levyksi, jonka leikkelin epämääräisiksi neliöiksi. Neliöille nostin lusikalla riisi-muna-tilliseosta, taitoin sitten kolmioksi ja painelin reunat umpeen. Kauhean sotkuista puuhaa. Kun nostelin kolmiot paperille, apulaiseni ehdotti, että reunat voisi vielä painella haarukalla kunnolla kiinni. Sallin hänen tekevän tämän. 

Sitten möykyt voideltiin kananmunalla ja paistettiin 225 asteessa. Laitoin ensin lämpötilaksi vain 200 astetta, mutta kun ei tapahtunut mitään, nostin lämpötilaa. Alempi lämpötila sopii paksuille piirakkavuoassa paistettaville piirakoille. Pasteijat ovat nopeita ja täytekin valmiiksi kypsää. 

Näistä tuli oikein maittavia välipaloja. Söin osan heti ja pakastin loput. Pasteijoita voi ottaa vaikka töihin evääksi. 

Ensi kerralla kokeilen ehkä lisätä tähän täytteeseen ruskistettua jauhelihaa. 

Värikäs kana-papusekoitus

En varmaan koskaan enää pääse takaisin valmiiden arkilounaiden pariin. Jopa kouluruoka on niin suolaista, että turha toivo. Syön mieluummin suolattomia omia eväitä ja säästän suolansyönnille tilaa viikoloppuun. Silloin kutsuu mäkkäri (se vähäsuolaisin hampurilainen). Tai holvaan ruokani juustoraasteella. 

Tästä kanaruuasta tuli iloisen väristä ja yllättävän hyvän makuista. Ensin ruskistin kanasuikaleet öljyssä. Maustoin ne sipulirouheella, paprikajauheella, currujauheella ja cayenne-pippurilla. Sitten kippasin päälle kypsymään pieneksi pilkottua paprikaa (pari pientä tai yksi iso paprika). 

Jonkun ajan päästä lisäsin sekaan Apetit papusekoituksen (ei suolaa) ja pussillisen pakastemaissia. Papusekoituksessa on aina kamalan paljon pitkiä palkomaisia papuja, joita inhoan. Nypin suurimman osan niistä pois ennen sekoituksen lisäämistä ruokaa. Olen aikuinen ja saan tehdä niin, jos haluan. 

Kun kaikki alkaa olla kypsää ja lämmintä, lämmitän mikrossa Ben's mikroriisipussin. Kauhean kätevää ja nopeaa. Kippaan ne vielä pannulle ja lisään riisin päälle kuivattua basilikaa ja Provencen yrttimausteseosta (suolaton). Sekoittelen ja se on siinä. 

Tällainen on hyvää eväsruokaa, koska kaikki ainesosaset ovat pieniä ja lämpiävät mikrossa nopeasti. Pakkaan ruuan heti annosrasioihin jääkaappiin. Aamuisin ei tarvitse kuin napata eväsrasia mukaan. 

Taas leivoin pullaa

Leivoin taas pullaa, koska voin. Ja koska se on niin hyvää. Olisi varmaan terveellisempää syödä leipää, mutta en muista koskaan tehdä taikinaa edellisiltana nousemaan. Ja jotenkin leipä ei vain tunnu niin vaivan arvoiselta kuin pulla. Kertoo paljon minusta.

Viimeksi minulla oli pieni purkki Nutellaa, ja sekin oli jo aiemmin avattu. Tällä kertaa oli kunnon jättipurkki, ja käytin kaiken. Slurps.