maanantai 12. syyskuuta 2022

Pastaa ja taas pastaa

Yksi sellainen ruokalaji, jota usein syömme etenkin kesällä ollessamme tyttären kanssa kahden, on pasta. Somehan on tulvillaan upeita pastareseptejä, joissa on aina lukuisia suolaisia ainesosia. Olemme kehitelleet oman maun mukaisia pasta-annoksia, joissa ei ole juurikaan suolaa. 

Pastana käytetään tällöin Rummo-pastaa. Jostain syystä se on maukkaampaa kuin halpispastat, ja täten sopii erityisesti annoksiin, joissa ei ole vahvaa kastiketta. 

Pastan seurana tarjoillaan esimerkiksi pinaatinlehtiä ja kirsikkatomaatteja. Nämä voi pyöräyttää nopeasti pannulla lämpimiksi. Tomaatit toimivat myös kylminä. Joskus annoksen päälle revitään mozzarellaa. Pirkka mozzarella on kohtuullisen vähäsuolaista, kun ei sitä ahmi ylettömästi. Basilikan lehdet tuovat annokseen makua. 

Toisinaan paistan lisäksi myös kanasuikaleita. Kanan kanssa paistuvat samalla tomaatit ja muut vihannekset. Paistos kipataan lautaselle pastan päälle. Laadukas pasta on yllättävän maukasta tällaisten lisukkeiden kanssa, vaikka annokseen ei kuulu kastiketta. 

Niinkin on tehty, että vihannekset on paahdettu uunipellillä sillä aikaa kun pasta on kiehunut. Lisäksi on paistettu muutama muna. Näin aterioihin saadaan vaihtelua vihanneksia ja lisukkeita vaihtelemalla. 









Kananuggetit

Selailin omia vanhoja kirjoituksiani. Jotkut ruuat toistuvat useampaan kertaan, kun kokeilemalla uudelleen ja uudelleen löydän parempia ja maukkaampia tapoja valmistaa saman ruuan. Toisaalta huomaan myös, että suolattoman elämäni alkuaikoina pyrin epätoivoisesti valmistamaan tuttuja ruokia suolattomina, useimmiten huonosti onnistuen. Vähitellen olen luopunut toivosta syödä samaa ruokaa muiden kanssa. 

Olen armahtanut muun perheen kokeiluiltani ja sallin heidän syödä puolivalmisteita ja eineksiä arjen kiireissä. Toki mutristelen naamaani, jos minunkin tekisi mieli. Itse valmistan itselleni useamman päivän annoksen jotain "omaa" ruokaani, ja säästyn jokapäiväiseltä ruuanlaitolta. Tämä on osoittautunut toimivaksi malliksi, etenkin kun keittiömme on pieni. On hankalaa valmistaa samana päivänä samaan aikaan sen seitsemää sorttia. 

Joskus onnistun tekemään sellaista ruokaa, joka maistuu muillekin. Luulin kananuggettien olevan sellainen ruoka, mutta nyt kävikin ilmi, että se oli harhaisen mieleni kuvitelmaa. Joka tapauksessa tein viikonloppuna ison kasan kananuggetteja ja söin niitä useampana päivänä.

Kananuggetteja varten kannattaa ostaa kalliimpia kanasuikaleita, kanan fileesuikaleita. Ne ovat kooltaan vähän suurempia eivätkä aivan pientä rämmälettä, kuten halvemmat suikaleet. Toki pitää muistaa tarkistaa, ettei suikaleita ole valmiiksi suolattu. 

Leivitän nuggetit korppujauhossa, joihin olen sekoittanut sipulijauhetta, paprikajauhetta, currya ja broilerimaustetta. En käytä munaa kanasuikaleiden kanssa. Korppujauhot tarttuvat niihin muutenkin. 

Paistan nuggetit pannulla runsaassa öljyssä monessa erässä. Ne kypsyvät kuumassa öljyssä nopeasti. Kypsät nuggetit nostelen kulhoon folion alle. Paistoin samalla kertaa toisella pannulla paprikakuutioita ja varsiparsakaalia lisukkeeksi. 

Nuggetien seuraksi valmistin uunissa yrttiperumoita. Raakana pilkotut perunat levitellään leivinpaperin päälle uunipellille. Varhaisperunoita ei tarvitse kuoria. Päälle lorotellaan oliiviöljyä ja ripotellaan sipulijauhetta, paprikajauhetta ja Provencen yrttimaustetta. Yleensä teen niin, että kun olen ripotellut mausteet perunoiden päälle, otan leivinpaperin kulmista kiinni ja nostan niitä vuoron perään niin, että perunat asettuvat kasaksi keskelle paperia. Sitten levittelen ne uudelleen lusikalla ja ripottelen päälle toisen kierroksen mausteita ja öljyä. Näin perunat maustuvat joka puolelta. Paistetaan uunissa 225 asteessa noin puoli tuntia. 

Koska ruoka on suolatonta, lorottelen nuggetien päälle Auran paprikamajoneesia. Se ei todellakaan ole suolatonta, mutta ne elämän pienet ilot. 








Kesäkeitto

Onpas siitä vierähtänyt aikaa, kun viimeksi olen tänne päivittänyt uusia ruokia. Iso syy on se, että eipä niitä uusia ruokia listalle juuri ilmesty, kun raaka-aineet ovat aina ne samat ja iänikuiset: kana ja jauheliha. Toki ne voi jättää poiskin, ja syödä pelkkiä kasviksia. 

Kesäkeittoa tuli kokeiltua keskikesällä. Uusia perunoita, porkkanoita ja sipulia, varsiparsakaalia, varhaiskaalia ja pakasteherneitä. Kaalista tulee kivasti makua. Keitinveteen laitoin yhden vähäsuolaisen kasvisliemikuution. Kun vihannekset alkoivat olla kypsiä, lorautin sekaan maitoa. 

Pöydässä oli kesäkeiton lisäksi tarjolla levitettävää Koskenlaskijaa, josta jokainen sai kuopaista makunsa mukaisen määrän lusikalla sopan sekaan. Minä tietenkin otin paljon vähemmän kuin olisin halunnut. Eipä niin vähäisestä määrästä tainnut paljon makua tulla, mutta laitoin kuitenkin. Ennen olisi laittanut sulatejuuston suoraan kattilaan. Nyt annostelen sen mieluummin lautaselle, jolloin voin kontrolloida suolan määrää helpommin. 

Kesäkeitto oli maukasta. Harmi, ettei sitä tullut tehtyä kuin kerran. 







Sunnuntain vakio-ohjelma

Joka ikinen sunnuntai ennen työviikkoa aloitan aamuni tekemällä evässalaatin. Olen tykästynyt makaronisalaattiin. Se on helppo eväs, koska s...