lauantai 31. joulukuuta 2022

Uudenvuoden perunasalaatti ja rapea possu

Vuoden viimeinen päivä. Jouluruuista ei mitään sanottavaa, koska joulu meni lähinnä nälkäisenä murjottaessa. En keksinyt mitään hyvää syötävää itselleni joulunpyhiksi, joten tein kanapaprikapiirakan ja söin sitä kärttyisänä. Oikeasti jouluruoka ei NIIN hyvää ole, että kannattaisi kiukutella, mutta ottipa se silti näköjään taas päähän, että paitsi jäin. 

Uudenvuodenaaton ruokaa olikin enemmän aikaa miettiä, koska on joululoma. Päätin tehdä perunasalaattia. Perunat kannattaa keittää jo edellispäivänä, jotta ne ehtivät jäähtyä yön yli. Pilkoin perunat kulhoon, hieman yli puolilleen. Sitten kolme omenaa ja yksi kurkku pieneksi pilkottuna. Ongin cocktailkurkkupurkista neljä pientä cocktailkurkkua ja pilkoin ne sekaan. Vielä sipulin puolikas ja siinä se. 

Kastikkeen tein tällä kertaa kermaviilistä. Laitoin sekaan puolikkaan sitruunan mehun ja reilun kasan suolatonta sinappia. Lisäksi sipulijauhetta ja sitruunapippuria. Sekoitus ja kaadetaan salaatin päälle ja sekoitetaan taas. 

Tarjolle pantaessa saksin vielä salaatin päälle persiljaa. Lisäksi tarjolla oli pekaanipähkinöitä ja saksanpähkinöitä, maun mukaan. 

Mietin, mitä söisin perunasalaatin kanssa, kun en voi syödä nakkeja tai makkaroita. Sitten muistin possunsuikaleet. Kun niitä paistaa pannulla kyllin kauan, niistä tulee ihanan rapeita. Kuin pekonia, mutta ilman suolaa. Rapsakat possut sopivat hyvin myös pita-leipien täytteeksi fajitaksiin. 

Todellakin, pian tulee täyteen kolme vuotta suolatonta ruokaa. Näiden kolmen vuoden aikana olen käyttänyt uskomattoman määrän energiaa ja aikaa sen miettimiseen, mitä söisin. Monta kertaa olen jättänyt syömättä, kun en ole jaksanut miettiä. 

Onnellista uutta vuotta kuitenkin kaikille!













Possu-fajitakset

Niin aikaan saavaksi en ole ryhtynyt, että leipoisin itse pita-leipäni tai tortillani. En viitsi niitä itse tehdä, koska en ole koskaan kummastakaan pitänyt. Mauttomia läpysköjä, vaikka sisältävätkin turhan paljon suolaa. Tuskin niistä suolattomina parempia ainakaan saisi. 

Kun muut siis syövät fajitaksia, minä syön täytteet ilman pita-leipää. Aika usein olen syönyt kana-fajitaksia, mutta viimeksi muistin possusuikaleiden olemassaolon ja ajattelin kokeilla niitä. Possusuikaleista tulikin tosi hyviä, kun niitä paistoi pannulla niin kauan, että ne olivat tummia ja rapsakoita. 

Pita-leivän sijaan valmistin uunissa itselleni yrttiperunoita. Ei tämä siis oikeastaan mikään fajitas-annos ole, pelkkä korvike. Vihanneksina sipulia, paprikaa ja maissia pannulla paistettuna. Salaatin päällä ranskankermaa. 

Maistui hyvältä. Jatkoon.




Kidney-papuja ja kik-herneitä

Aika useinkin tekisi mieleni lisätä ruokiini kidney-papuja tai kik-herneitä, mutta niitä on käyttövalmiina saatavana vain hyvin suolattuina eli suolaliemeen säilöttynä. Tai jossain pakastesekoituksessa, missä on myös inhokkejani pitkiä papuja. Aiemmin inhosin myös kik-herneitä niiden jauhoisuuden takia, mutta nyttemmin nekin maistuisivat.  Ostinkin jo kesällä pussilliset kuivattuja papuja ja kik-herneitä, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä niille mitään. 

Joulun alla sitten toimetuin tässä asiassa ja eräänä iltana laitoin pavut ja herneet likoamaan. Niitä tulee ensin liottaa yön yli, mielellään kellon ympäri. Sen jälkeen niitä keitellään vielä tunti. Ei hätähousun hommaa siis. Siksi niiden valmistus onkin jäänyt ajatuksen asteelle. 

Kun pavut ja herneet oli keitetty, pakastin ne pienissä pusseissa, joista on helppo kouraista sopiva määrä kerrallaan. Samalla vaivalla olisi valmistanut kaksikin pussillista kumpaakin. Ensi kerralla sitten. 









Sunnuntain vakio-ohjelma

Joka ikinen sunnuntai ennen työviikkoa aloitan aamuni tekemällä evässalaatin. Olen tykästynyt makaronisalaattiin. Se on helppo eväs, koska s...