tiistai 30. maaliskuuta 2021

Vähäsuolainen tonnikala löydetty

Voi pojat, mikä onnenpäivä, kun sain Instagramin kautta vihiä vähäsuolaisesta tonnikalasta. Calvon vähäsuolainen tonnikala ui oliiviöljyssä, ja siinä on suolaa vain 0,16 grammaa per 100 grammaa. 

Tästä saakin monenlaista hyvää: lämpimiä voileipiä, tonnikalamakaronisalaattia, pizzaa, tonnikalapastaa. Mikä parasta, vähäsuolainen tonnikala on aivan samanmakuista kuin tavallinen tonnikala. Alan olla niin tottunut suolattomaan ruokaan, etten huomaa suolan puuttumista. 

Tässä eväsruokani, tonnikalapasta. Paistoin pannulla öljyssä sipulia ja pieneksi pilkotun parsakaalin. Toisella kerralla lisäsin mukaan lehtikaalia ja porkkanaa. Lehtikaalin maku on turhan vahva, ensi kerralla jätän sen pois. Lisäsin pikku purkillisen Pirkka tomaattisosetta (tomaattipyreetä, jossa ei ole suolaa) ja purkillisen kermaa. Annoin muhia kierremakaronin kiehuessa vieressä kattilassa.

Kun makaroni alkoi olla valmista, kippasin sekaan purkillisen tonnikalaa öljyineen ja pyörittelin sekaisin. Sitten kippasin valutetut pastat päälle ja sekoitin taas. Niin hyvää! Olen niin kaivannut tonnikalaa.






lauantai 6. maaliskuuta 2021

Salaattiveneet

Tacoveneet olisi aika herkku juttu, mutta kaikenlaiset tacot, tortillat sun muut ovat aivan liian suolaisia. Tacokuoret voi korvata sydänsalaatilla. Ensin ajatus vähän nauratti, mutta sehän olikin hyvä idea.

Täytteeksi ruskistin sipulia ja jauhelihaa, jonka maustoin paprikalla, sipulijauheella, sipulihiutaleilla ja caeyenne-pippurilla. Jauhelihan sekaan kaadoin pussillisen Apetit-papusekoitusta (pakaste, ei suolaa). Se sisältää romanopapuja, herneitä, kidney-papuja ja kikherneitä. Papusekoitus tuo täytteeseen mukavaa ruokaisuutta. Lisäsin myös pussillisen pakastemaissia ja viipaloin sekaan yhden suippopaprikan. Sitten pyöritellään hetki pannulla.

Ruoka valmistuu hetkessä. Kun jauhelihaseos on valmis, sitä lusikoidaan salaatinlehdille. Päälle voi vielä laittaa lusikallisen creme fraichea. 

Todella hyvää!





Tomaattinen kanakastike

Edelleen metsästän sopivia eväsruokia ja kastikkeita, joissa on makua. Nyt tuli aika onnistunut yritelmä. 

En ole syönyt pahemmin pastaa, koska maukkaan pastakastikkeen valmistaminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Nähtävästi makuaistini on vähitellen tottunut suolattomaan ruokaan, koska ruoka maistuu nykyään pääsääntöisesti hyvältä, vaikka siinä ei olekaan suolaa. 

Halusin kokeilla, onnistuisiko kanakastike. Se onnistui yllättävän hyvin, ja maistui muullekin perheelle.

Pastaksi valitsin nalle-makaronin, joka on sopivan ilmavaa kypsyttyään. Mautonta pastaa ei saa olla annoksessa liikaa. 

Ruskistin kanat ja sipulit pannulla ja maustoin ne broilerimausteella, currylla, paprikalla, cayenne-pippurilla, sipulijauheella ja sipulihiutaleilla. Lisäsin pannulle pilkotut paprikat muhimaan. Sitten kippasin sekaan pussillisen pakastemaissia. Mietin, laittaisinko nesteeksi kermaa vai tomaattimurskaa, ja valitsin tomaattimurskan. Lorautin sekaan myös hieman hunajaa makuja tasaamaan.

Kastikkeesta tuli oikein maukasta. 







sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Melkein kuin burgerilla

Olen syönyt nyt vuoden suolatonta ruokaa. Vastoin kaikkia uskomuksiani olen vähitellen tottunut siihen. Usein syön kotona herkullista ruokaa, vaikka siinä ei olekaan suolaa. 

Edelleen rassaa se, että ruuanvalmistukseen menee aivan tolkuttomasti aikaa. Ja se, että ulkona syöminen on poissa laskuista. Haaveilen kyllä ulkona syömisestä, mutta haaveeksi se taitaa jäädä. 

Olen kaivannut kanaburgeria lisukkeineen. Nyt päätettiin kokeilla samaa kotona. Sämpylöiksi valikoituivat kaupan valmissämpylät, koska jossain se itse tekemisen raja kulkee. Itse tehdyistä sämpylöistä ei tule samanlaista höttöä.

Ostin kaupasta ohuita kanan fileeleikkeitä ja paistoin ne uunissa. Fileet levitellään pellille ja maustetaan broilerimausteella, sitten uuniin 225 asteeseen. Vaivatonta. 

Hampurilaisen väliin tuli kanaleike, salaattia, tomaattia ja runsaasti itse tehtyä suolatonta majoneesia. Lisukkeeksi valmistin Airfryerilla rapeat ranskalaiset perunat. Ateria oli siis täysin suolaton lukuunottamatta kaupan sämpylöitä. Kahdessa sämpylässä on yhteensä noin 1,5g suolaa. Se riitti: seuraavana aamuna sormeni olivat nesteen turvottamat nakkimakkarat. Niin suola vaan kertyy edelleen minuun välittömästi ja tiukasti. 

Masentavaa, koska kaikesta ponnistelustani huolimatta kuntoni ei ole kovinkaan hyvä. Olen ollut koko alkuvuoden sairauslomalla (kyllä, olin jo joulukuussakin). Mikään ei siis riitä. 

Hampurilaiset olivat kuitenkin hyviä! Ehkä syön toistekin, ihan uhalla. 





Suolaton siemennäkkäri

En ole vuoteen syönyt ns. rapeita leipiä, kuten hapankorppuja tai näkkileipää. Ikävä on kova. Niinpä päätin tehdä itselleni suolatonta siemennäkkäriä. 

Hyvä ohje löytyy täältä: https://blogit.meillakotona.fi/drsugar/helppo-siemennakkari/ . Ohjeestä jätetään tietysti suola pois. Koska kaupassa ei ollut unikonsiemeniä, enkä halunnut ostaa chiansiemeniä, laitoin seesaminsiemeniä unikonsiementenkin edestä. 

Ohjeessa kehotetaan lisäämään siemeniin kolme kananmunaa. Kananmunan tehtävänä on arvattavasti sitoa ainekset toisiinsa. En halunnut laittaa kolmea kananmunaa, koska kananmunissa on paljon suolaa. Laitoin vain kaksi kananmunaa ja toivoin niiden riittävän. Valitettavasti taikina tuntui vielä varsin irtonaiselta. Keksin lorauttaa sekaan hunajaa sen verran, että taikinasta tuli selvästi yhtenäisempää. Hunajalla voi siis joskus korvata osan kananmunista. 

Aika jännä juttu, että aiemmassa elämässäni inhosin hunajaa. Sekä sen hajua että makua. En ikinä käyttänyt hunajaa, eikä meillä edes ollut sitä koskaan kotona. Nyttemmin lorauttelen sitä sinne sun tänne: majoneesiin, leipätaikinaan, kastikkeisiin. Sen haju tai maku ei juurikaan erotu, toisin kuin aiemmin luulin. 

Siemennäkkäriä paistetaan parikymmentä minuuttia, kunnes se on kauniin kullanruskeaa. Siemennäkkärin valmistus on nopeaa ja vaivatonta. Ja valmis näkkäri on todella hyvää, ilman suolaakin! 

Ensin siemenet riviin pöydälle.


Taikina hunajan lisäämisen jälkeen.


Taikina pellillä. Se oli helppo taputella lusikalla sileäksi.


Paistamisen jälkeen. Ihana tuoksu!!




Valmis näkkäri kannattaa leikata nopeasti paloiksi, ennen kuin se on liian kovaa.

Niin hyvää kylmän Oivariinin kanssa! 

Tulipa ahnehdittua, kun pitkästä aikaa sain näkkäriä! 


sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Suolaton nyhtöpossu

Tulee aina hyvä fiilis, kun onnistuu valmistamaan jotain uutta ihan suolattomana. Tällä kertaa valmistui nyhtöpossu. 

Ostin kaupasta kahden kilon kassler-paistin. Laitoin sen kannelliseen uunivuokaan ja tein maustesekoituksen. 

Marinadiin tuli suunnilleen yhtä paljon Auran makeaa sinappia (suolaton) ja tummaa siirappia. Kaadoin nämä kulhoon ja lisäsin päälle sipulijauhetta, paprikajauhetta, mustapippuria ja valkosipulirouhetta. Sekoitin ainekset ja sivelin paistin päälle. Käänsin paistin vuoassaan ja sivelin maustesekoitusta toisellekin puolelle. 












Sen jälkeen laitoin vuokaan kannen päälle ja vuoan uuniin 150 asteeseen. Kun se oli paistunut pari tuntia, kuorin pussillisen porkkanoita ja heitin ne vuokaan. Porkkanat kypsyivät reilussa puolessa tunnissa, jonka jälkeen noukin ne pois. Possu sai olla uunissa reilut kolme tuntia. 

Kolmen tunnin jälkeen nostin vuoan uunista ja revin possua haarukalla pienemmäksi. Tein sen pintaan haarukalla viiltoja, joihin tungin siveltimellä lisää mausteseosta. Sivelin sitä myös possun pintaan paksun kerroksen. 

Sen jälkeen laitoin possun takaisin uuniin 225 asteeseen vajaaksi puoleksi tunniksi. Possu on siis tässä vaiheessa vuoassa liemineen, ilman kantta. 

Tämän jälkeen possu onkin valmista nautittavaksi. Tein possun seuraksi perunamuusia, johon laitoin rippusellisen suolaa ja muutaman lohkareen oranssia oivariinia. 

Huomenna loput possut pääsevät pita-leipien sisään. 







sunnuntai 3. tammikuuta 2021

"Suolainen" piirakka eli kana-paprikapiirakka

Entisessä elämässäni suolaiset piirakat olivat suurta herkkuani. Tosin olin laiska niitä tekemään. Nykyään vaiva ei tunnu kummoiselta, mutta suurempi haaste onkin piirakan tekeminen kyllin maukkaaksi ilman suolaisia keinoja. Pitkällisen tuotekehittelyn tuloksena voin vihdoin esitellä onnistuneen suolattoman suolaisen piirakan. 

Erittäin hyvä pohjataikina on rahkavoitaikina, joka tehdään tietenkin suolattomasta voista. 

Rahkavoitaikina: 

250 g suolatonta voita (Valio)

250 g maitorahkaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Taikinaan ei siis tule lainkaan suolaa alkuperäisen ohjeenkaan mukaan. Toki suolainen voi toisi suolaista makua tullessaan, mutta taikina toimii mainiosti myös suolattomalla voilla. 

Pehmeä voi ja maitorahka sekoitetaan, jauhot ja leivinjauhe lisätään. Taikina sekoitetaan klimpiksi, joka pannaan kelmussa jääkaappiin odottelemaan. 

Täyte:

900 g kanasuikaleita

4-5 isoa punaista paprikaa

Täytteeksi paistoin 900 g maustamattomia kanasuikaleita (esim. Pirkka Vikkelät). Maustoin ruokaöljyn currylla, paprikalla ja sipulihiutaleilla, ja kippasin kanat sekaan. Mukaan olisi voinut pilkkoa sipulinkin, mutta en jaksanut. Kanasuikaleiden kypsyessä pilkoin muutaman ison paprikan pieniksi paloiksi. 

Sen jälkeen taputtelin pohjataikinan uunipellille leivinpaperin päälle jauhojen avulla. Taikinasta tulee juuri sopivasti pellillinen. Pistelin taikinan haarukalla täyteen reikiä. Levitin päälle ensin kanat, sitten paprikat. Päälle ripottelin Provencen suolatonta yrttimaustetta. 












Paprikaa saa olla runsaasti, koska siitä tulee hyvää makua. 

Tarvitaan myös jotain munamaidon tyyppistä täytteeksi. Munissa on paljon suolaa, eikä niiden makuarvo täytteenä ole kummoinen. Olin ostanut kaupasta yrttituorejuustoa (Pirkka Italian yrtit -tuorejuustossa on vähiten suolaa) ja kermaa. Mietin, millaisen täytteen näistä rakentaisin. Sen pitäisi olla riittävän juoksevaa, mutta myös maukasta. Kuinka ollakaan, jääkaapista löytyi joulun jäljiltä kaksi purkkia smetanaa (menekki ei ollut aiemman veroinen, koska en syönyt tänä vuonna smetanasilliä lainkaan).

Täyte 2: 

2 prk Lempi smetanaa (1 prk = 200 g)

1 rasia Pirkka Italian yrtit -tuorejuustoa

1 prk kermaa (2 dl)

hiukan punaleimaemmental-raastetta

Kaadoin smetanan ja tuorejuuston kulhoon ja vispasin lusikalla sekaisin. Totesin, että jotain pitää lisätä, jotta täyte on juoksevampaa ja sitä on riittävästi. Lisäsin ensin puoli purkillista kermaa, ja sitten loputkin. Voit siis kipata purkillisen kermaa samantien smetanan ja tuorejuuston sekaan. 

Kaadoin nesteen kanojen ja paprikoiden päälle. Koska piirakasta on tulossa varsin vähäsuolainen (tuorejuustossa lienee eniten suolaa), voi päälle ripotella hiukan juustoraastetta väriä antamaan. Punaleimaemmental on käsittääkseni juustoista vähäsuolaisin. 

Piirakka paistetaan uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia. Paistan ensin vartin alemmalla tasolla, sitten vielä vartin ylemmällä. 













Piirakka tuli uunista näin herkullisen näköisenä. Siinä on myös vahvasti makua. Ei uskoisi, että siinä ei ole lainkaan suolaa! 

Vähäsuolainen tonnikala löydetty

Voi pojat, mikä onnenpäivä, kun sain Instagramin kautta vihiä vähäsuolaisesta tonnikalasta. Calvon vähäsuolainen tonnikala ui oliiviöljyssä,...